Ja näin aurinko nousi Yushanin takaa, Taiwanin korkeimman vuorenhuipun, hmm, vieressä. Oli kylmä ja väsytti.
Paikalla oli porukkaa kuin häkää, olihan lauantaiaamu.
Myös nallet olivat mukana.
Pikkujuna vei Alishanin rinteille.
Ahdasta oli.
Kukkaisloistoa. Huhtikuussa on jo varmaan vähän enemmän.
Japanilaiset olivat aikoinaan kaataneet jättiläispuut ja tehneet niistä teepöytiä.
Joka kevät Alishanin viikonloppuvaellus vetää paikalle n. 10 000 taiwanilaista. Per päivä.
Näköjään salakuvaan lapsia nykyään.
Oli aikamoinen homma löytää oma bussi.
Seuraava kohde jäi mysteeriksi kaikille, koska nimi oli kiinaksi. Hmm. No taistelevia pikkumiehiä löytyi.
Ja silta. Toinenkin piti olla, mutta se oli romahtanut.
Maantie näkyi bussin ikkunasta.
Ja karaoke raikasi paluumatkalla. Mihinpä olisikaan mukavampi nukahtaa kuin kiinaksi mumistuun lambadaan kun volyymi on tuhat ja sata!
